En aloita alusta. Aloitan eilisestä.
Eilen nimittäin menin treffeille ensimmäistä kertaa eron jälkeen. Erosin tyttöystävästäni kaksi viikkoa sitten. Onhan se treffailu jossain vaiheessa aloitettava! Niin miksi ei jo sitten nyt?
Olen rehellinen. En ole vielä toipunut erosta. En tietenkään! Kaksi viikkoa vasta ja me kuitenkin seukattiin vajaa vuosi! Kyllä se vaatii ainakin kuukauden toipumisen ja ainakin yhden laastarisuhteen.
Etsin nyt sitten sitä laastarisuhdetta, että voisin jo päästä tästä jatkuvasta ahidistusmaximusolosta pois. Kyllä te sen tunteen tiedätte. Yllättäen kaikki asiast eron jälkeen muistuttaa sinua exästäsi, joka juuri jätti sinut. Jopa homejuusto jääkaapissa saa kaipaamaan exääsi, koska kerran teitte yhdessä ruokaa ja siihen kuului homejuustoa. Kaikki ällöttävät, vastarakastuneet pariskunnat saavat sinut tutemaan olosi maailman yksinäisemmäksi ihmiseksi. Niin kävi eilen minulle.
Menin siis eilen treffeille. Oikeastaan me emme puhuneet missään vaiheessa treffeistä mutta tottakai se oli sitä! Ei kukaan vain Suomi24 bongaa ihmisiä vain kavereita etsimässä. EI KUKAAN! Jos hänen kanssaan chattaillaan vajaa viikon verran naamakirjassa ja sen jälkeen sovitaan, että nähdään ja se vaatii kahden tunnin junamatkan. Silloin ne on treffit!
Lähdin eilen junalla Helsingistä Tampereelle. Leimarit YO-talolla oli oiva syys mennä katsastamaan mahdollista tyttöystävä kanditaattia, eiku kantidaattia :D
Takana oli rankka perjantai-ilta paikallisessa karaokebaarissa ja vähäiset yöunet. Virkeenä ja erittäin freshinä siis treffeille. Mutta se kuuluu asiaan, onpahan sitten ensihätään jotain puhuttavaa.
Olin luonnollisesti erittäin hermostunut, kun astuin junasta ulos. Toivoin että junassa olisi ollut jossain iso kokovartalopeili mistä olisin voinut tsekata vielä viimeisen kerran sen vaatetuksen mikä oli vielä ollut kotona hyvä idea, mutta ei sitten enää niin hyvä, kun mitään ei ole enää tehtävissä.
Eli, ehkäpä se oli ihan hyvä ettei sitä peiliä ollut lähettyvillä.
Näin jo hänet istumassa kauempana ja sen aikana molemmat oltiin kuin ei oltaisi vielä huomattu toisiamme ja sillä ostimme lisää aikaa koota itsemme mahdollisimman cooleiksi. Ensitapaamisen ensimmäiset sekunnit kuuluvat ehdottomasti TOP 1 kiusallisimmista tilanteista. Koska olet luultavasti:
A) Olet jutellut netissä ihmisen kanssa sieluntuskistasi, jota et edes tunne oikeasti
B) Olette harrasteneet pientä flirttiä netin välityksellä
C) Ehkäpä jo lähetelleet romattisia hymiöitä kuten :-* ja <3
D) Tai ehkäpä jo valitelleet kuinka kovasti ikävöitte toisianne ja miten toivoisitte olevanne toistenne sylissä
Ja
E) Vannotte ikuista rakkautta toisillenne whatsapp-sovelluksen kautta joka ilta ennen nukkumaan menoa
Minä pääsin vain B kohtaan tai oikeastaan deittini pääsi. Minä olin vielä Aassa.
Siksipä ensitapaamisen ensimmäiset sekunnit ovat kaikkein tukalimpia ja kiusallisimpia.
Kättelenkö?
Halaanko?
Vai hyppäänkö suoraan kaulaan ja teen heti ekan fritsun kaulaan?
Minä en tehnyt mitään noista kolmesta. Otin röökin vain coolisti huulilleni ja istahdin vierelle, sitten kuvailin tarkasti miten kaamee kapula mulla on.
Mutta ihan oikeasti!? Kättely on liian outoa sen jälkeen, kun on jo jutellut ties mistä netin kautta. Ja halaaminen riippuu taas hieman, mutta on minusta tähän Suomalaiseen kulttuuriin vielä liian tungettelevalta ensitapaamiseen. Siksipä minä olen päättänyt vain moikata ja jatkaa keskustelua siitä mihin jäätiin chatissä.
TOP2 ensitapaamisen kiusallisimpia hetkiä on sitten se alkukeskustelu vaikkapa baarissa. Ensimmäiset typerät korulauseet on käyty läpi ainakin kahteen kertaan ja sen jälkeen iskee kiusallinen hiljaisuus, koska kumpikaan ei enää tiedä mitä sanoa. Lopuksi turvaudut siihen kaikkein kliseisempään asiaan, SÄÄ! "Onpas ulkona todella hiostava ja kuumaa. Onkohan sitä tulossa ukkosta?"
"Joo, niin onkin. Säätiedotuksessa kyllä luvattiin sadetta illalle"
Sen jälkeen turvaudut vessaan ja kolmanneksi tupakkaan. Mikä on siinä vaiheessa suuri onni olla tupakoitsia! Tupakka pelastaa niin monissa asioissa.
Noloa on jo siinä vaiheessa, kun kumpikin kaivaa kännykät esille ja alkaa tsekkailemaan facen seinää muiden tekemisistä, eikä oikeastaan edes rekisteröi sieltä mitään. Sitä on vaan pakko saada jotenkin aikaa ja yrittää kestää sitä kiusallista hiljaisuutta, kun ei ole mitään sanottavaa. Aivot sauhuaa vain tyhjää.
Tämä tilanne ei ikinä vaan muutu. Olit minkä ikäinen tahansa ja teitpä asian miten usein tahansa, niin nämä tilanteen joutuu läpikäymään jokaisen kanssa.
Loppuvaihe eteneekin sitten menestykseen, keskinkertaiseen tai täysfloppiin.
Minun treffini oli jotakuinkin täysfloppi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti