Valmis!

Kolme ja puoli vuotta on mennyt maailman nopeiten ja toisaalta taas todella hitaasti. Mutta huomenna 18.12,2015 lausun lähihoitajan lupauksen! 

Huomenna on siis minun valmistujaiset. Se on aika mieletön fiilis. Mä olen alottanut kouluja ja tehnyt kaikkea mutta jättänyt myös kaiken puolilleen. En ole jaksanut keskittyä mihinkään tarpeeksi pitkään. Nyt olen vihdoinkin opiskellut itselleni ensimmäisen ammatin ( mutta ei suinkaan viimeisen). 

Tänään koululla oli kenraaliharjoitukset ja olo oli jatkuvasti epätodellinen. Siitä on viikko kun kävin viimeistä kertaa näyttöarvioinnissa ja sen jälkeen olen vain haahuillut.  Mitä mä tekisin nyt elämäni kanssa? Pitääkö mun mennä oikeasti nyt töihin? Onks pakko? Miten mä jaksan mennä opiskelemaan vielä lisää?

Elämäni on muuttunut aivan valtavasti kolmessa ja puolessa vuodessa. Sen verran olen käynyt koulua. Aloitin koulun 2012 syksyllä 25 vuotiaana. Olin jonkun vaimo ja kahden pojan äiti. Minulla oli pitkä tukka ja olin epämukavissa vaatteissa yrittäessä näyttää edes kohtuu naiselliselta ainakin koulussa. 

Olin myös luokkani vanhempia oppilaita ( nuorisoaste) ja muut olivat aikalailla juuri yläasteen lopettaneita. 

Olin jo siinä vaiheessa täysin kyllästynyt avioliittoni ja elämääni ylipäätään. Olin välillä käynyt täysin pohjamudissa henkisesti ja yrittänyt erota miehestä jo useampia kertoja. Koulu pelasti minut ankealta arjelta. 

Tutustuin luokassani yhteen tyttöön, joka oli ikäiseni ja meistä tuli hyvin nopeasti parhaita ystäviä. Yhtäkkiä minulle muodostui sosiaalinen elämä, mitä mulla ei ole ollut pitkään aikaan. Tunsin pitkästä aikaan taas eläväni. Olin olemassa ja pääsin ulos viihteelle viikonloppuisin, mitä en ennen tehnyt käytännössä koskaan. Olin vain lasten kanssa kotona. 

Mutta sitä mukaan, kun aloin tuntea eläväni taas, niin sitä mukaan avioliitto meni päivä päivältä huonommaksi. Pian en enää viihtynyt kotona laisinkaan. Pyrin jatkuvasti pääsemään jonnekin ulos. Lenkille, kavereita tapaamaan, baariin...

Toisena vuonna pakoilin kotia niin hyvin kuin kykenin. Tutustuin myös teiniaikaiseen ihastukseeni myös silloin. 

Silloin aloin tajuta myös oman kaipaukseni naisiin. Taivaan portit avautuivat ( tai sulkeutuivat, jos joltain toiselta kysyy) ja silloin myös hyvin pian päätin vihdoinkin erota miehestäni.  

Ei mennyt kauaankaan kun tutustuin nykyiseen exääni ja kolmas vuosi koulua alkoi uusien ihmisten kanssa ja uuden minäni kanssa. Sain olla ylpeä lesbo. 

Eli, paljon on koettu kolmen ja puolen vuoden aikana. On ollut avioeroa ja eroa ensirakkaudesta. Mutta olen samalla kasvanut valtavasti ihmisenä ja löytänyt itseni uudella tavalla. Molemmat erot oli käytävä läpi, jotta voisin olla nyt mikä olen tänään. Huomenna valmistujaisten jälkeen aloittaa aivan uuden etapin elämässäni. Ja odotan uteliaana mitä tuleva vuosi heittää minulle eteen.

________________________________

Uusi vuosi muuten otetaan vastaan Kaisaniemen ravintolassa Naistenbileissä!  Jos sinulta puuttuu lippu niin minulta voit ostaa yhden ;) Laita viestiä jos kiinnostuit. 

Hyvää joulua ja uutta vuotta kaikille. Tämä teksti jääkööt viimeiseksi tälle vuodelle.

Pieni kysely

Blogissani ei ole (vielä) paljon liikennettä mutta ilmeisesti täällä käy jokunen ihminen lukemassa tekstejäni. Siksipä kysyn teiltä muutaman kysymyksen.

Harmittaako teitä kuvien puute? 

Haittaako että en paljasta kasvojani? 

Olen aikoinaan laittanut paljon kuvia itsestäni ja muusta blogeihini. Mutta en ole koskaan kirjoittanut kovin henkilökohtaisia blogeja. Tämä on ensimmäinen blogi jossa käsittelen aika avoimesti omia tunteitani ja se hieman pelottaa. 

Jos joku tutuistani eksyy blogiini, niin varmasti hän tunnistaa minut ilman kuviakin mutta lesbopiirit ovat pienet. Joku tuntematon lepakko on lukemassa tekstejäni ja sen jälkeen törmäys Helsingin kaduilla/bileissä/tapahtumissa. Se tuntuu kovin pelottavalta ja tuntisin oloni aika alastomaksi. 

Suomen pienuus on tullut erittäin tutuksi. Etenkin kaapista ulos tulon jälkeen. Törmäys omaan exään on käytännössä väjäämätön kohtalo, koska meillä ei ole paljoakaan paikkoja mennä missä olisi meidän kaltaisia. Eli, jos takana on tuore ero ja et halua nähdä exääsi uuden kanssa...Noh, tajuatte tilanteen.

Mutta voin kyllä yrittää lisätä kuvien määrää, jos te sitä toivotte. En tosin kasvokuviani. Tuo pieni profiilikuva on aina kuva minkä saatte nähdä :) 

Lesbon kirjahylly

Mä olen kova lukemaan. Etenkin fantasia ja dystopia- genret iskee tähän osoitteeseen. Sitten on vaan perus romantiikka ja chick littiä. Yleensä kahta viimeiseksi mainittuja tulee luettua romaantikan nälkään ja ne on helppo ja nopea lukuisia. Mutta viime aikoina ( viimeiset 2v) kirjat eivät oikein ole iskeneet. 

Mä tykkään romantiikasta, oli se sitten hetero- tai homoromantiikkaa. Mutta ehkä tuo heteroromanttisuus on alkanut kuitenkin tökkimään. Tarina voi olla hyvä mutta huomaan aloittavani silmien pyörittelyn ja syvät huokailut siinä kohtaan kun poika ja tyttö rakastuu. En kykene samaistumaan tarinan henkilöihin. Saman olen huomannut jo elokuvissa ja sarjoissa mutta se ei haittaa yhtä paljon kuin kirjoissa. Kirjat menee paljon henkilökohtaisemmalle tasolle kuin Tv-ohjelmat. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. 

Olen nyt päättänyt päivittää kirjahyllyni ja hankkia ( kahmia) kaikki mahdolliset homokirjat mitkä saan käsiini itselleni. Tietysti siinä fyysisessä muodossa. Tämä tietysti tulee olemaan hankalaa, koska  LGBT-kirjallisuus on lähes olematon genre kirjakaupoissa. Jostain saattaa vahingossa löytyä jotain kirjoja mutta yleensä ne joutuu tilaamaan netin kautta. Ja mä vihaan netin kautta tilaamista. 

Mutta tässä on nyt kirjalistani ja te saattee ottaa listan myös itsellenne talteen, jos haluatte. Sitä mukaan kun saan kirjoja luettua niin kerron sitten täälläkin mitä pidin kirjasta ;)

• Salla Simukka- Kun enkelit katsovat muualle & Minuuttivalssi ( tämä löytyykin jo multa)
• Sarah Waters - Yövartio, Parempaa väkeä, Tipping the Velvet, Affinity
• Vigdis Grimsdottir - Z, rakkaustarina
• Jonas Kardell - Älä pyyhi kyyneleitä paljain käsin-sarja ( ekan osan sain lahjaksi joskus)
• Sofi Oksanen - Baby Jane
• Juhana Petterson - Sokerisamurai
• Marja Björk - Poika ( joskus lainattu kirjastosta ja luettu )
• Helvi Hämäläinen - Kaunis sielu
• Violette Leduc - Therese ja Isabelle

Nämä nyt toistaiseksi kiinnostavat eniten itseäni. Oli monta muutakin kirjaa mutta haluan kirojen käsittelevän lesboista. Toki jotkut kirjat, jotka käsittelevät homoja kiinnostavat jonkin verran. 

Jos itsellesi tuli mieleen jotain kirjoja mitä en ole tässä listalla mainittu, niin kerro ihmeessä! Kirjat saavat olla myös englannin kielisiä mutta mieluiten kuitenkin käännetty suomen kielelle. Ne on yleensä helpompi löytää Suomesta, eikä tarvitse mennä tilailemaan Amazonista.