Parisuhdekriisejä ja kaikkee muuta

Olen ollut kohta 4kk sinkkuna. Ja alan vihdoinkin arvostaa sinkkuuttani. Etenkin sen jälkeen, kun lauantaina sain olla todistamassa kun pöydällinen aikuisia ihmisiä tappelevat ja itkevät samaa aikaa jonkun poika/tyttöystävän takia. Tilanteen viimeisteli kun minulle käytännössä tutematon puolituttu alkoi avautua myöskin parisuhteestaan Facen kautta. 

Siinä tilanteessa aloin miettimään ( tiedän, tiedän! Exälläni piti olla porttari blogiini) exääni ja meidän suhdetta. Erottuamme muistin jostain syystä vain ne kivat jutut. Takaraivossa jossain oli hämärä muistikuva ettei meillä todellakaan mennyt hyvin. 

Mieleen tuli kaikki omat itkut, loukkaantumiset ja tappelut exän kanssa. Suurinosa ajasta olin vain erittäin surullinen ja valitin kavereilleni jatkuvasti siitä miten paskamulkkukakkapää hän on. 

Kaikki nuo olin autuaasti unohtanut, mutta sen pöydän ääressä muistin mitä se seurustelu todellisuudessa oli ollut. Joo, onhan se ihanaa, että on joku vierellä. Mutta en todellakaan ikävöi tuota mitä näin; Raivoa toista kohtaan, kun toinen ei ymmärrä, litsaria poskelle ja paikalta pois ryntäämistä, itkua jonkun tollon takia, mustasukkaisuutta jne jne. Pienistä asioista tuleekin isoja asioita.  Toisen tunteet, reaktiot ja sanat ovat ihan vääriä ja kumpikaan ei suostu ymmärtämään toisiaan, vaan tapellaan tappiin asti kumpi on oikeassa. 

Koulussa luokkakaverini kertoi aamulla miten hän henkisesti poikki suhteen takia. Riita oli syntynyt siitä, että toisella on paha yskä ja hän ei saa nukuttua öisin sen takia. Toinen menee sohvalle nukkumaan ja molemmat ovat loukkaantuneita ja vihaisia. Kuulostaako naurettavalta syyltä tapella? Niin minustakin! Mutta silloin kun vielä olin poikien isän kanssa yhdessä, niin me tapeltiin ihan yhtä naurettavista asioista!

Mitä me tästä opimme? Luultavasti pidemmällä aikavälillä ei yhtään mitään. Mutta vielä kun tämä on tuoreessa muistissa niin sinkkuna olo onkin yhtäkkiä ihan mukavaa.

Projekti

Olen ollut mukana tälläisessä kirjaprojektissa. Meitä oli aluksi kourallinen ja nyt porukka on kasvanut muutaman kuukauden sisällä jo huomattavasti. Jos koet, että sinulla olisi tarina kerrottavana ja haluaisit myös jakaa sen muiden kanssa, niin tämä ryhmä on sinua varten. 

Meidän ryhmä toimii myös aivan mahtavana vertaistukena. Vaikka et haluaisi kirjoittaa tarinaasi mutta haluat jakaa kokemuksesi meidän suljetussa ryhmässä niin olet lämpimästi tervetullut. 

Olemme ryhmän kanssa tavanneet Priden yhteydessä Helsingissä ja Turussa. Nyt kolmas miitti tapahtuu ensiviikonloppuna minun luonani, jossa aloitamme tekstien kirjoittamisen ja olemme toistemme vertaistukena. 

Alan voida paremmin. Sen jälkeen kun laitoin exäni kanssa ( vihdoinkin ) välit kokonaan poikki on olo parantunut kohisten. 

Ei enää joka viikonlopun päätteeksi itkemistä hänen peräänsä. Toki mulla on häntä kova ikävä ja hänen ajattelu tekee kipeää. Sen takia en enää kirjoita myöskään tänne blogiin mitään enää hänestä. Olen kääntänyt nyt sen hiton sivun elämässäni eteenpäin!

Menimme naapurin kanssa viime viikonloppuna Ruotsin risteilylle. Oli kuulkaas, minun ensimmäinen risteilyni ja ensimmäinen reissu Ruotsiin. En kylläkään, koskaan selvinnyt maihin. Varmaan ymmärrätte jo miksi.

Tapasin kyllä kivoja ihmisiä risteilyn aikana. Tutustuin yhteen laivan esintyjään. Hän oli brittiläinen tanssija, homomies. Kova puhumaan itsestään ja kaikesta mikä vaan liittyi häneen. Puheenvuoroa ei juurikaan saanut, jopa silloin kun hän kysyi jotain sinulta niin vastausvuoroa et saanut. Toisaalta alkoholilla oli ehkä jotain tekemistä asian kanssa. 

Kävimme kuitenkin mielenkiintoiset aamukeskustelut homojen ja lesbojen eroavaisuuksista.

Tom oli sitä mieltä, että homot olivat ne jotka aloittivat kaiken mikä liittyy LGBTI-kansan olojen paranemiseen. Homot avasivat suun kuulema ekana, ennen lesboja. Feminsmikin oli on kuulema myös jo homojen hallussa :D Ja homot myös luovat naisten muodin ( mikä kyllä voi hyvin pitää paikkaansa) . Me lesbot ollaan hiljaisia taustatukijoita. 

Tämä on siis meidän keskustelu tiivistettynä. Todellisuudessa keskustelu kesti tunteja ja lopuksi Tom karkasi hyttikaverini juomat sylissään. 

Mitäs mieltä muut on? Onko homot todellakin historiassa olleet aktiivikansaa ja ovatko kenties vieläkin. Suomi on niin pieni maa, että se ei näy oikein täällä mitenkään. Mutta muissa maissa?

Laivassa tutustuin myös jonkilaiseen julkimoon. Mä olen aidosti aivan pihalla Suomen julkkiksista ja en tunnistaisi vaikka Teemu Selänne tulisi StanleyCupin kanssa istumaan samaan pöytään...Niin on nimittäin käynyt.

Mutta tämä laulaja tunnetaan Idolsin kautta ja hän oli tyttöystävänsä kanssa tullut risteilemään. Tykästyin kovasti hänenn tyttöystäväänsä ja sainkin häneltä kaksi pusua. Myös Idols tyyppikin antoi mulle pusun :D   Jos joku fiksu olis ottanut meidän pusutteluista kuvia sinne Seiska-lehteen. Oltais saatu kuulkaas hyvät lööpit aikaiseksi.