torstai 22. lokakuuta 2015

Lepakkojen lukupiiri

Olen pitänyt etäisyyttä blogistani, koska musta on tuntunut ettei minulla ole mitään järkevää kerrottavaa teille. Ja luultavasti valittaisin vain exästäni taas kerran. Eihän kukaan sellaista jaksa lukea uudestaan ja uudestaan.
Mutta onko sillä mitään merkitystä? Aloitin tämän blogin itseäni varten ja jos lukioita on tullakseen niin olen siitä erittäin mielissäni vaikkakin hieman hämilläni.

Kyllä minulla olisi myös paljon oikeatakin asiaa. Mutta niistä kirjoittaminen vaatii jo hieman vaivaa ja aikaa, eikä minulla ole ollut aikaa hirveästi viime aikoina. Mutta oikasti tuo ajanpuute on vain säälittävä tekosyy. Olen katsellut muutamassa päivässä aika monta jaksoa Devious Maidsiä ( joka on aika blaah) ja katsellut Facebook seinääni missä ei tapahdu mitään erikoista.
Oikeasti minulla oli koko viikko syyslomaa ja istuin vain kotona, enkä juuri liikkunut minnekään.

Kävin kuitenkin syylomalla poikieni kanssa Sirkus Finlandiassa ja sitä ennen pääsin ihka ensimmäiseeni lepakkojen lukupiiriin mukaan. Tämä oli Mummolaakson järjestämä tapahtuma ja olin kovin iloinen, että pääsin siihen mukaan.
Meidän lukulistaan kuului mm. Sarah Watersin uusin kirja:

 Parempaa väkeä


Rikos ja kielletty rakkaus 20-luvun Lontoossa. Kahden erilaisen naisen välille syntyy suhde, joka saa tavallisen elämän roihahtamaan täyteen intohimoa ja draamaa. 

Omapäinen Frances Wray asuu äitinsä kanssa lontoolaisella hienostoalueella. Perheen miehet ovat kuolleet ja jättäneet jälkeensä vain velkoja. Lopulta taloon on otettava vuokralaisia, vaikka se häpeällistä onkin. Yläkertaan muuttaa vauhdikas ja äänekäs Barberin pariskunta, Leonard on vakuutusmyyjä ja muodikas Lilian kotirouva. Frances suhtautuu aluksi Barbereihin ylenkatseella, mutta vähitellen hän ja yhtä yksinäinen Lilian ystävystyvät. Pian talo kuhisee salaisuuksia ja vaarallisia haluja. 

Sarah Waters on brittiläinen kirjailija, joka mukaansatempaavissa romaaneissaan kuvaa ihmisiä historian taitekohdissa rohkeasti ja ymmärtäen. Watersin edellinen romaani Vieras kartanossa sai kirjabloggareilta vuoden parhaan käännöskirjan palkinnon.



Tämä oli minun esimmäinen lesbokirja jonka olen nyt lukenut. Olen monesti yrittänyt aloittaa saman kirjailijan kirjottamaa romaania Tipping the Velvet-kirjaa mutta minun lukeminen on laiskistunut hirveästi viimeisen parin vuoden aikana. 
Päätin nyt rohkeasti osallistua lepakkojen kirjailtamaan ja olihan minun sitten pakko lukea yksi kolmesta kirjasta ja valitsin sitten tuon Watersin Parempaa Väkeä.

Oli ihana kutkuttavaa seurata kahden naisen välistä tunteiden syvenemistä ja melkein toivoin, että saisin olla jompikumpi heistä. Mutta tarinan edetessä aloin tylsistyä ja mielenkiintoni herppaantui helposti muihin maailmoihin. Toivoin kirjalta jotain enemmän. Olisin halunnut lukea sen ajan lesbokulttuurista ja pettymykseni oli suuri kun tajusin, että nyt keskitytään vain kahteen naiseen ja siihen pieneen miljööseen. Pieniä vilahduksia sen ajan lesbokulttuurista ja feminismistä tuli vain muutaman lauseen verran. 
Kirja myöskin oli minusta hyvin kaavoihin kangistunutta.

Huom! Seuraava tekstin pätkä saattaa sisältää spoilereita!

  •  Lesbo tapaa naisen.
  •  Nainen on naimisissa. 
  • Nainen kuitenkin rakastuu lesboon.
  •  Salasuhde. 
  • Salasuhde paljastuu.
  • Suuri kriisi ja häpeä
jne


Kirjassa mainittiin kuitenkin ohimennen myös päähenkilön lesbon elämästä 20-luvulla ja että silloin oli myös salaisia lesbopiirejä. Juuri tuo olisi ollut mielenkiintoista ja vähän koluttu aihe. Nyt Waters meni minusta vähän mistä aita on matalin. 

Tämä on kuitenkin minun mielepiteeni ja kirjapiirin muut lepakot taas pitivät kirjasta. Paljon keskustelua syntyi ja uusia näkökantoja tuli esiin mitä en itse olisi huomannut.