Turussa on käyty ja takana on aivan mieletön ja mahtava viikonloppu! Mahtava porukka ja mielenkiintoiset bileet olivat. Ja haluisinkin kiittää Turun Balettia siitä. Miksi Helsingissä ei ole koskaan tajuttu järjestää BDSM-bileitä Priden yhteyteen?
Mutta bileet ja kaikki on takana ja pitäisi taas asennoitua arkeen. Arki on hyvä asia. Se pitää mielen virkeänä ja antaa tekemistä. Minun arkeeni kuuluu lapset ja koulu. Kaksi asiaa jotka vie tehokkaasti ajatukset juuri siihen mitä on tekemässä.
Illat on kuitenkin rankkoja. Ilta on yleensä monelle hengähdystauko arkisista asioista. Minulle se on hetki, kun tajua olevani täysin yksin.
Olin aikoinaan hyvä olemaan yksin. Nykyään en siedä näitä omia hetkiä juuri ollenkaan. Tunnen ahdistuvani ja kaipaan ihmistä vierelleni. Tällä hetkellä, ikävöin exääni. En kuitenkaan ikävöi häntä, vaan ikävöin sitä tunnetta mitä sain hänen kanssaan ollessani. Tunne oli mukava ja se tunne, että on joku, vaikka hän ei olisi juuri nyt tässä vierellä. Ikävöin sitä, etten voi laittaa hänelle viestiä, että minulla on ikävä häntä. Ja ikävöin hänen vartaloaan omani vieressä. Ikävöin hänen hiuksiaan, jotka olivat aina naamallani tai suussani. Ikävöin pitkiä suudelmia ja ennen kaikkea ikävöin nukkumista hänen vierellään.
Ehdin tottua kaikkeen tuohon vajaassa vuodessa. Ennen sitä minulla ei ollu pitkään aikaan ketään. Nyt muistin miltä tuntuu olla jonkun kanssa lähekkäin. Ja minulla on ikävä läheisyyttä. Huomaan etsiväni epätoivoisena Tinderistä, Suomi24 tai Qruiserista jota kuta. Siellä on paljon kauniita ja mielenkiintoisen oloisia naisia mutta tunnen olevani liian ruma heille. Olen läski ja ruma. En kelpaa kellekään tämän näköisenä. Jep, olen päätynyt tähän tunnetilaan. Ja, kyllä! Pillitän samalla kun kirjoitan tätä. Oikein kaunista ja söpöä.
Lisätään tähän vielä tämä biisi päälle:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti