Tunnen oloni taas yksinäiseksi.
Perjantaina oli treffit. Ehdin jännittää treffejä kaksi viikkoa ja mitä lähempänä päivä oli sitä enemmän aloin murehtia miltä näytän ja pettyykö seuralaiseni nähtyään minut.
En ole kaunotar tai laiha. Mutta tiedän etten ole rumimmasta päästä ja sitä paitsi olen hauska ja ulkoisesti hyvin itsevarma ihminen, joka yleensä vetoaa ihmisiin. Minä olen se ihminen joka hoitaa puhumisen jos toista jännittää liikaa ja olen sosiaalisesti taitava ihminen. Se onkin etunini ja monesti sillä olen onnistunut hurmaamaan ihmiset. Mutta aina se ei riitä.
Perjantaina jännitys kasvoi jo huippuunsa ja olin jo muutamia päiviä miettinyt treffien peruuttamista. En kuitenkaan uskaltanut,kehdannut tai halunnut tehdä sellaista. Eihän sitä koskaa voi tietää mikä siellä odottaa sinua.
Treffit menivät mukavasti. Mitään en voi sanoa suuntaan tai toiseen, koska ensitreffit ovat yleensä vain kiusallinen tapahtuma, jossa haastatellaan toisiaan niin kuin olisi työhaastattelussa.
Pidin seuralaisestani. Meillä oli samoja kiinnostuksen kohteita mutta en päässyt pintaa syvemmälle. En saanut hänestä irti millainen hän on luonteeltaan. Face paljasti kuitenkin hänen olevan selkeästi fiksu ja hauska ihminen. Huomasin hänen olevan fiksu jo keskuteltaessa mutta hän kuitenkin pysyi hyvin asiallisena seurassani, että välillä se sai minut kiusaantuneeksi. Minä kun olen huono pysymään kauan kovin asiallisena vaikka kuinka yrittäisin.
Kun hermostun alan puhua tavallista enemmän ja käteni huitovat yhtä villisti kuin kapellimestarilla. Samoin kyllä käy, kun innostun. En ymmärrä miten jotkut kykenevät istumaan paikoillaan hillitysti.
Mutta niin kuin jo aiemmin mainitsin, niin pidin seuralaisestani. Toivon, että voisin tutustua häneen paremmin ja tunnustan, että toivon jotain muutakin kuin vain uudestaan tapaamista.
Seuralaiseni sanoi haluavansa myös tavata uudestaan, kun kerroin toivovani näkeväni hänet uudelleen. Ja ehdinkin jo innostua, että hänkin olisi mahdollisesti kiinnostunut...
Mutta Tinderissä hän oli päivittänyt kuvaustaan. Mikä kertoi hänen etsivän yhä sitä oikeaa. Harmillista...
Ystäviä ei toisaalta ole koskaan liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti